Riekko ja Kiiruna, elämän linnut Karaistuneet ja melko pelottomat kanalinnut riekko (pituus 40 cm) ja kiiruna (35 cm) kuuluvat niiden kuuden lintulajin joukkoon, jotka selviävät hengissä Kilpisjärven ankarasta talvesta ilman ihmisen apua.
Muut neljä ovat tunturihaukka, korppi, lapintiainen ja hömötiainen. Riekko on tunturikoivikoiden lintu. Sen kanta vaihtelee kovasti vuodesta toiseen, mutta keskimäärin Suomessa pesii noin 90 000 paria. Kaskitalouden aikana Etelä-Suomen metsät olivat avoimempia ja lehtipuuvaltaisempia kuin nykyisin. Kaskeamisen loppuminen on ollut yksi syy siihen, että riekko ei enää esiinny Etelä-Suomessa.
Kiirunakoiras Kuva: Pirkka Aalto
Kiiruna on puolestaan korkeimpien tuntureittemme lakiosien ympärivuotinen asukas (vain noin 3 000 paria). Molempia lintuja tavataan kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla eli ne ovat ns. sirkumpolaarisia lajeja. Riekko tosin puuttuu mm. Islannista, Grönlannista ja Huippuvuorilta.
Kiirunanaaras Kuva: Pirkka Aalto
Kesäpuvussa riekko eroaa lähisukulaisestaan kiirunasta paitsi suuremman kokonsa ja jykevämmän nokkansa myös punaruskean höyhenpukunsa perusteella (kiiruna on harmaampi). Keväällä ja kesällä koirasriekko nauraa "koo koo kväk kväk-kväk-kä-kä-kä-käkäkäkä", mutta koiraskiiruna korisee "ahrr...ka-ka-ka-ka-ka". Talvella linnun koko ja elinympäristö ovat parhaat lajeja erottavat "tuntomerkit". Talvipuvussa sekä kiirunat että riekot ovat valkoisia mustia pyrstösulkia lukuunottamatta. Kiirunakoiraalla on lisäksi ns. ohjas, musta juova silmän ja nokan välissä. Talvella molemmat lajit yöpyvät lumikiepissä. Lumi lämmittää lintuja jonkin verran, mutta se suojaa myös kylmältä tuulelta ja pedoilta (kettu, naali, kärppä, tunturihaukka). Vahvemman nokkansa ansiosta riekko syö paksumpia silmuja ja oksia kuin kiiruna. Tutkimuksissa riekkoyksilön on todettu tarvitsevan talvella 20 metriä koivun- tai pajunoksaa päivässä, jotta se selviäisi pitkästä yöstä hengissä. 20-metrinen ravinto-oksa koostuu noin 3 000 oksanpalasta! Untuvikot syövät pääasiassa hyönteisravintoa. Pesät sijaitsevat maassa ja niissä on 5-10 munaa. Jos pesintä onnistuu hyvin eikä kylmä sää ja pedot verota kantaa rajusti, syksyllä riittää riekkoja pyydettäväksi asti.
Riekonpoikanen Kuva: Pirkka Aalto
Huippuvuosina riekkosaalis on ollut jopa 150 000 yksilöä. Huonoina vuosina saalis kuitenkin on vain neljäsosa tästä määrästä. Enontekiön kunnan vaakunassa oleva riekko symboloi sitä, että menneinä vuosikymmeninä riekko oli kuntalaisille erittäin tärkeä ruuanlisä, kirjaimellisesti elämän lintu. Riekkokanta vaihtelee Lapissa neljän vuoden syklissä, usein samaa tahtia pikkunisäkäskantojen kanssa. Harvinaista kiirunaa pyytävät muut kuin tunturihaukka hyvin vähän, sillä ansojen virittäminen puuttomaan tunturiin ei onnistu.
Teksti: Antero Järvinen
Takaisin